Lauantaipäivän suunnitelmamme oli katsoa muutama keskeinen paikka keskustassa. Osa toteutui osan pilasi sitte sade. Ja kun puhutaan sateesta tämä oli sitä isolla alkukirjaimella.
Notre Damelta lähdettyämme etsiskelimme Hard Rock Cafe Saigonia, mutta ilmeisesti rakennus oli purettu ja paikalle rakennettiin jotain uutta. Löysimme kuitenkin oikein piktoreskin paikallisen kahvilan jossa nautimme kahvit sekä maukkaat voileivät.
Aikomuksemme oli suunnata kevyen palasen jälkeen torin kautta hotellin bussille. Matkalla kuitenkin taivaat avautuivat synkkien pilvien alla ja alkoi sataa todella rankasti.
Viidessätoista minuutissa kulkemamme katu alkoi lainehtia ja vesi nousi nopeasti lähes polven korkeudelle. Pelastuimme erääseen jäätelöbaariin Pasteurin kulmassa.
Sen jalkakäytävän tasosta 20 cm korkeudella olevalle lattialle alkoi tulvia vettä. Sanomatta on selvää että kenkämme olivat tässä vaiheessa likomärät. Mare tunsi jonkun kiipeilevän kintuillaan ja kas hetken päästä Juhakin. Kolmen sentin torakat yrittivät pelastautua tulvasta. Ravistelimme hyvin nopeasti punttejamme ja katsoimme hiukka huolestuneina veteen. Mieleemme nousi mitä merkillisimpiä tauteja, mitä tulvavesistä voi saada.
Vesi nousi aina vaan puolisen tuntia, mutta onneksi sateen hellittäessä vähän kerrassaan, alkoivat viemärit lopulta vetämään sadevettä ja pinta alkoi laskea. Pelastauduimme märkinä taksiin ja hotellille. Tori jäi siltä erää näkemättä. Oli muuten sade. Mopoja hyytyi tasaiseen tahtiin risteykseen. Ihmiset kompuroivat kahlatessaan. Ja vettä vain tuli ja tuli. Nyt tiedämme mitä sana sadekausi oikeasti tarkoittaa.
tiistai, 8. heinäkuuta 2008
Taivaat avautuu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti