Vietnamin sosialistinen tasavalta

Vietnamin sosialistinen tasavalta, originally uploaded by Jukina.

Matka Hua Hinista Bangkokiin sujui tutun "Schumacherin" Volvossa. Moottoritie lauloi ja olimme hyvissä ajoin lentokentällä. Palvelu lentokentällä oli sujuvaa ja kun huomattiin, ettei meillä ollut kuin reput käsimatkatavaroina, ohjattiin meidät kädenkäänteessä tyhjälle Air Asian lippuluukulle. Harjoittelija kirjoitti meille Osuuskaupan kuitin näköiset boardingpassit ja matka Vietnamiin alkoi tuntua yhä todennäköisemmältä. Olimmehan hieman jännittäneet netin kautta varattua matkaa, jonka hinta oli suhteellisen kontuullinen eli 15702 bathia sisältäen lennot Ho Chi Minhiin ja hotellimajoituksen riittävän määrän tähtiä omaavassa Hotel Equatorialissa.

Bangkokin lentokenttä on iso ja palveluja riittää. Söimme muslimiravintolassa kebabin ja nautimme kahvia itämaiseen tapaan. Ja sitten alkoi tapahtua. Kävelimme annetulle portille F1a ja sieltähän se kone oli lähdössä. Kävelimme chekkauksen läpi odotussaliin ja lähtöportille. Siirtymisemme sinne sai aikaan varsinaisen ryntäyksen. Hirveellä härdellillä ympärillämme oli miljoona vietnamilaista ja muutama eurooppalainenkin. Expresspassin omaavat otettiin sisään ensin, sitten meidät muut...samaan bussiin. Lähdettyään liikkeelle se kierteli pitkin poikin kenttää. Luultiin jo että oltiin menossa Vietnamiin bussilla. No, löytyihän se konekin viimein.

Air Asian kone oli uudehko, todella siisti Airbus 320. Tarjoilu maksoi halpalentoyhtiöiden tapaan, mutta esim. colatölkki maksoi 40 bath.Saatiin mukavasti istuimet varauloskäytävän kohdalta, joten jalkatilaakin oli riittävästi. Paikkoja ei ollut boardingpassiin merkittynä, joka selitti ryntäyksen. Jokainen taisteli itselleen sen paikan minkä ehti. Istuimme samalle riville tytön kanssa, joka oli käynyt Suomessakin (selvisi vasta Maren wc-visiitillä Ho Chi Minhin tulohallissa, tytteli kun näki Maren passin kannen).

Lento sujui sutjakkaasti ja aikataulun mukaisesti. Laskeuduimme Vietnamin sosialistiseen tasavaltaan 17.30 paikallista aikaa. Heti kentällä näkyi vanhoja amerikkalaisten lentokone- ja kopterisuojia uusiokäytössä. Ennen passintarkastuksen luukkuja jaettiin maahantuloilmoituksia, jotka tuli taas täyttää huolellisesti. Osa saapuneista marssi "Landing visa" -luukulle. Pientä epävarmuutta tuntien kysäisimme, tarvitseeko meidän mennä sinne jonottamaan. Maata kyseltyään ja "Finland" -vastauksen saatuaan, viranomaisneiti kysyi, ettäkö "Canada"? Se on siis oikea vastaus kaikkeen! Lopulta kolme virkailijaa selvitti tarvitaanko vai ei.

Ei tarvinnut muuten "Landing visaa" tai muutakaan viisumia, suomalaisen passin omaava saa 15 päivän leiman passiinsa, kunhan on esim. lentolippu tms. selvitys ulos maasta ennen tuon ajan päättymistä. Passimme tarkastanut neiti totesi antavansa meille siis 15 päivää ja toivovansa, että olisimme nyt olleet pitempään kuin vain pari päivää. Voisi muuten ensivaikutelman perusteella ollakin, jos aikataulu antaisi periksi.

Tuloaulasta ulkoilmaan tullessamme meitä tervehti kaksi punaista lippua, toisessa keltainen tähti, toisessa työkalut ristikkäin. Maahantuloviranomaisten univormut, design neuvostoliitto, olivat antaneet ymmärtää, mistä voisi olla kysymys. Mutta huomasimme heti, että ero oli "suuressa ja mahtavassa" saatuun palveluun ystävällisyys, palvelualttius ja hymyt. Niin ja uudenaikaiset tilat. Itseasiassa vähän kaikki.

Ulos tultaessa liivin ui samalla armeija taksikuskeja. Ensimmäinen tarjous oli 30 USD hotellille, lopullinen tarjous oli 15 USD ja oikea mittarin mukainen hinta olisi ollut hotellin mukaan 8 USD. Romaniassa kus...huiputettu Juha soitti kuitenkin hotellille ja lopulta meidät nouti perille Hotel Equatorialin oma bussi kuljettajineen.